Kotkat/Haukat - Team Vanhemmat

Tiistai-iltana kesken hiihtolomaviikon nähtiin kalliosuojassa tiukka kamppailu kotikulmilla olevien Kotkien/Haukkojen (sekä parin sisaruksen) ja heidän vanhempiensa välillä.

Viestintäylipäällikön virkaa toimittaa poikkeuksellisesti päävalmentaja, virallisen otteluraporttien laatijan lomaillessa keskellä kautta. No, näin jälkikäteen täytyy tunnustaa,  että virallinen kynäniekka oli kyllä itsekin kentällä, mutta mennään nyt kerrankin näin.

Tiistai-illan vauhdikkaasta trilleristä ei valitettavasti jäänyt kuva- tai videomateriaalia eikä pöytäkirjaa, saatika pelaajalistaa, näytettäväksi jälkipolville, joten pidetään virsi lyhyenä.

Pojat lähtivät otteluun tutulla Kummeli/Ketonen ja Myllyrinne-taktiikalla (kengännauhat auki, väärän puolen maila kädessä, purkupallot omalla alueella mielellään suoraan vastustajan lapaan jne) antamaan tasoitusta ettei vastustaja lähtisi karkuun heti ensiminuuteilla.

Ennen ottelua vanhemmat halusivat tasoittaa joukkuejakoja vaihtamalla heidän kokoonpanon ulkopuolelle jääneen juomapullontäyttäjän erään pojan kivenkovaan pikkusiskoon, joka näyttikin kentällä lopulta tälle myös valmentajaksi kutsutulle henkilölle kuinka tätä lajia todella kuuluu pelata.

Ottelu lähti odotetusti käyntiin (avainsana: Suomi-Ruotsi v. 2011 ja v. 1995) ja illan selkärangan katkaisija oli, kun joukkueenjohtaja kampitti oman poikansa hävityn kulmakamppailun jälkeen rangaistuslaukauksen arvoisesti, tai näin ainakin läpi ottelun epävarmasti tuominnut pelaaja-valmentaja-tuomari ainoana tilanteen näki. 3,5 minuuttia kestänyt rangaistuslaukaus upposi lopulta ja odotetusti vasempaan alanurkkaan. 

Team Vanhemmat aikuismaisesti kuitenkin yrittivät kiistää maalin kiivaasti, selittäen ettei pallo ylittänyt maaliviivaa. Protesti loppui kuitenkin viestintäylipäällikön/päävalmentajan/poikien puolustuksen kulmakiven tarkastettua tilanne lähimuististaan ja maali hyväksyttiin - ei vissiin yllättänyt :)

Tästä alkoi loppuerän kestänyt rymistys, jonka aikana nähtiin esimerkillisiä nousuja (em. kampittajan toimesta) alimman pakin paikalta hyökkäyksen ylimmäksi pelaajaksi. Juuri kuten treeneissä ja ennen pelejä on toitotettu! 

No, tulihan sieltä ottelun ratkaiseva maalikin, mutta eihän siitä namupassista voinut erehtyä!

Mustelmiltakaan ei lopun tiimellyksessä vältytty - Team Vanhemmat laittoi rohkeasti kroppaansa vetojen eteen puolustuspäässä eikä omiakaan pelaajia päin pelätty vetää hyökkäyspäässä. Loppuminuuteilla peli alkoi jo muistuttamaan pudotuspeliottelua, kun poikien maalivahtia kannettiin maalinsuulta ja tönittiin nurin useasti. Tosin tuomarilta jäi myös näkemättä pojille annetun valmentajan mailanheitto kun vanhemmat juoksivat hänestä heittämällä ohi.

Pojille kiitosta hienosta tunnelmasta ja rehdistä pelistä. Lopputulosta en näin julkisesti viitsi kertoa, mutta hienosti pojat taistelivat vaikka se ei tällä kertaa ihan riittänytkään. Jokainen vetäkööt kuitenkin raportista omat johtopäätöksensä.

Kuten huomasitte, niin tämä raportti oli yhtä kieli poskessa kirjoitettu,  kuin mitä pelikin oli. Kaikilla paikalla olleilla oli hauskaa ja sehän olikin tarkoituskin.

Kiitos kaikille pelaamaan saapuneille, näitä pelejä tullaan varmasti pelaamaan vielä uudestaan. 

Äitienpäivän pelejä odotellessa!

Lähetä linkki ystävällesi