Henri Koivunen - "tärkeintä on lähteä toteuttamaan omaa hommaansa ja luottaa joukkueeseen"

Miesten edustusjoukkueen playoff-startti lähenee päivä päivältä, nimittäin tulevana lauantaina SB Vantaa matkustaa Vehmaalle haastamaan Länsirannikon ykkösen UHV Bullsin ja ensi viikon lauantaina samat jengit iskevät yhteen Game 2 merkeissä Myyrmäen Urheilutalolla. Kahdella voitolla mennään jatkoon ja mikäli ottelusarja vaatii kolmannen pelin ratkaisun saamiseksi, pelataan se sunnuntaina 30.3.2014 jälleen Vehmaalla. Nyt on aika kysellä kuulumisia Edarileirin ravintoketjun huipulta, ääneen pääsee koko orkesterin kapellimestari, päävalmentaja Henri Koivunen.

 

Edarin päävalmentaja, Henri Koivunen, SB Vantaa saavutti komeasti välitavoitteensa ja eteni kolmantena vuotena putkeen nousukarsintoihin. Kommenttisi menneestä runkosarjasta?

Ihan hyvä fiilis jäi runkosarjan osalta, vaikka parannettavaa jäikin ihan riittämiin. Osittain voi olla tyytyväinen, että päästiin tuohon ensimmäiseen tavoitteeseen ja ollaan jatkopeleissä mukaan. Toisaalta oman valmennusideologian, pelaajien vanhojen tottumusten sekä ylipäätään 'uuden aikakauden' mukanaan tuomien muutosten välisiltä kasvukivuilta ei olla vältytty ja se on varmasti heijastunut myös peliesityksiin. Omalla kohdalla on ainakin kyse siis oppimisprosessista ja koko ajan mennään eteenpäin.

Runkosarjan osalta kaikki pelit luonnollisesti ovat olleet voitettavissa ja muutamaa nukahdusta lukuun ottamatta ollaan rullattu ihan vakuuttavasti kohti kevättä. Tyytyväinen en kuitenkaan ole omaan tekemiseeni tai joukkueen vielä nähtyyn vireeseen. 

Kaksi vuotta sitten Edari kukisti LaSB:n, mutta kaatui sitten selvästi Divariin nousseen Welhojen käsittelyssä ja viime vuonna LaSB lähetti SB Vantaan kesälomille suoraan voitoin 2-0. Olet nyt ensimmäistä kautta päävalmentajana, mutta miten vältetään varsinkin viime vuonna nähty tasonlasku kevään kovimmissa otteluissa?

Muutama aikaisempi kausi on tosiaan menty aika heikoissa merkeissä, ainakin lopetuksen osalta. Osasyyllinen näihin mahalaskuihin on varmastikin sarjasysteemi, joka ei vaan tarjoa kovia pelejä kuin muutaman kaudessa. Ei sitä toisaalta voi minään selityksenä noihin kauden tärkeimmillä hetkillä koettuihin tappioihin pitää, vaan syitä pitää etsiä ihan peilistä ja noihin mahalaskuihin johtaineista tapahtumista.

LaSB on molempina kertoina ollut ihan ok joukkue, jonka kanssa Edarilla ei olisi pitänyt suurempaa hätää olla. Ensimmäisellä kerralla hoidettiin homma kotiin Game 3 lopun hullunmyllyssä ja toisella kerralla LaSB periaatteessa yllätti Edarin ainakin osittain housut nilkoissa, eikä siitä sillasta kyetty enään nousemaan. Welhot taasen oli sen verran pirteää salibandyä esittänyt nippu, ettei siinä sarjassa ollut Edarilla yhtä erää lukuunottamatta paljoakaan annettavaa. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että ollaan jo useamman vuoden ajan päästy liian helpolla 90% kaudesta ja loppusuoralla ei olla pystytty ulosmittaamaan sitä olemassaolevaa pelitasoa kuin hetkittäin. Nykyisellään päästään runkosarjasta pelailemalla jatkoon ja ollaan tyydytty olettamaan, että kyllä me pleijareissa aletaan pelaamaan kunnolla.

Haluan nähdä tänä keväänä kaukalossa Edarin, joka antaa aivan kaiken mitä koneesta löytyy, jolloin päästään siihen lopputulemaan ettei kesällä tarvitse jossitella yhtään mitään. Tällöin kaikki voivat olla ihan tyytyväisiä ja ollaan pelattu omalla tasollamme. Tämä tietysti edellyttää isoa henkilökohtaista panosta, heittäytymistä pelille ja ennen kaikkea periksiantamattomuutta.

Joukkueenne on kärsinyt melkoisen paljon poissaoloista ja varsinkin kevätkaudella on rotaatiota jouduttu kierrättämään välillä isollakin kädellä. Alkavatko viisikot löytymään nyt kun ensimmäistä pleijariviikkoa eletään, vai vieläkö on rosterissa paljon liikkuvia osia?

Kokoonpanon suhteen ollaan oikeastaan koko kausi menty vaihtelevissa merkeissä, johtuen poissaoloista, loukkaantumisista ja ihan vaan peluutuksellisistakin asioista. Edarin rosteri on onneksi ollut tälle kaudelle entistä laajempi, joten kaikesta ollaan selvitty kunnialla. Itse en pidä tätä vaihtelua ollenkaan huonona asiana, vaan päinvastoin. Kaikki osaavat pelata ns. vieraammillakin pelipaikoilla ja erilaisten ketjukavereiden rinnalla. Itse pleijareiden osalta ollaan aika hyvällä mallilla noitten lähtökohtaisten viisikkojen suhteen, joskin muutoksia tullaan hyvin suurella todennäköisyydellä tekemään.

Olet kokenut pelaajana Edarin kanssa niin nousut kuin laskutkin, eroaako valmistautuminen pleijareihin valmentajan roolissa jotenkin aikaan pelaajana?

Pelaajana oli ainakin itsellä erittäin helppo valmistautua näihin kevään kohokohtiin, koska fokus oli pääsääntöisesti siinä, että olit henkisesti ja fyysisesti parhaassa mahdollisessa tikissä. Latautuminen parhaaseen mahdolliseen suoritukseen tuli tavallaan jo tulos tai ulos - asetelmasta, joka ainakin itselle on parhaita mahdollisia motivaattoreita.

Valmentajana valmistautuminen on tältä osalta paljon kokonaisvaltaisempaa, koska sinun on pystyttävä tarjoamaan joukkueelle paras mahdollinen tiekartta ottelusarjan voittamiseen. Tämä tarkoittaa luonnollisesti tuntien vääntämistä erinnäisten asioiden parissa, joiden toivot auttavan joukkuetta mahdollisimman paljon. Kauden aikana olen myös huomannut, että vastoinkäymiset tai epäonnistumiset iskevät valmentajan roolissa huomattavasti kovemmin kuin pelaajana. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja välillä kokee turhautumisen hetkiä, kun asioille ei yksinkertaisesti voi mitään. 

Olit pelaajana ja varsinkin kapteenina erittäin arvostettu liideri joukkueen keskuudessa, uskotko että nykyryhmästä löytyy suunnannäyttäjiä nyt kun pelit ja panokset kovenevat?

Uskon ja toivon näin. Kokeneet pelaajat osaavat useimmiten nauttia näistä tilanteista eniten, koska turha jännittäminen on poissa ja tarjolla on kuitenkin niin harvinaista herkkua tälle tasolle. Joukkue luonnollisesti tarvitsee johtajuutta niin sanojen kuin tekojenkin osalta ja tiukoissa paikoissa nämä ominaisuudet nousevat arvoonsa. On erittäin iso noste joukkueelle, kun joka kevät joku astuu valokeilaan ja ottaa omalla tekemisellään isoa taakkaa kantaakseen.

Nousiko runkosarjan aikana joitain yksittäisiä pelaajia erityisesti esiin positiivisessa mielessä? Entä haluatko nostaa joitain nimiä, jotka mahdollisesti nousevat kevään hahmoiksi?

Kauden aikana ei itselleni tullut paljoakaan yllätyksiä vastaan. Pallollisesti pelaavien pakkien tehopisteet ja hyvä ilme hyökkäyspäässä ovat tietysti hyvä asia ja aiemmat onnistumiset ruokkivat hyvin itseluottamusta tulevaan. Varmaankin suurin Opportunity Door - pelaaja oli Nikke Stark, joka käytti alusta alkaen tonttinsa hienosti ja taisi ainakin tuplata menneiden kausien tehonsa siinä sivussa.

Pleijareiden osalta uskon hahmojen löytyvän perinteisistä kevään pelaajista, jotka eivät välttämättä mässäile kauden aikana tehoilla vaan ottavat blokkeja, voittavat kaksinkamppailuja ja pelaavat ennen kaikkea jengille. Tähän osastoon voi huoletta laskea mukaan herrat Uusitalo, Jokinen ja Koski.

Muutama päivä ja sitten koittaa Game 1 Vehmaalla, vastaan asettuu UHV Bulls. Minkälaiset ennakkotiedot SB Vantaalla on tulevasta karsintavastustajasta olemassa?

Melko tuntematon vastustaja on kyseessä, eikä ainakaan omana aikana olla kyseistä nippua kohdattu. Länsirannikolla pelataan yleensä varsin pirteää salibandyä ja kiva päästä sinnepäin näitä karsintapelejä pelaamaan. Toki hieman on tulevaa vastustajaa skoutattu, mutta tärkeintä on lähteä toteuttamaan omaa hommaansa ja luottaa joukkueeseen.

Ja vielä loppuun, minkälaisen Edarin haluaa päävalmentaja Koivunen nähdä kaukalossa kevään tosipelien ollessa nyt käsillä?

Tärkeintä on nyt keskittyä olennaiseen, eikä olettaa yhtään mitään vielä saavutetuksi. Pelit pelataan kentällä ja jokaisen pelaajan on kyettävä antamaan paras panoksensa jengille. Joukkueen uskon tänä keväänä pystyvän ulosmittaamaan täyden potentiaalinsa niin kentällä kuin mentaalipuolellakin. Jos ottelut johonkin yksittäisiin tekijöihin ratkeavat, löytyvät ne varmasti näistä: periksiantamattomuus, taistelutahto, valmistautuminen ja nöyryys.