Kotkien alkusarja päätökseen

Kotkat lähtivät lauantai-iltapäivän D2-ikäluokan peleihin puoliksi omilla ja puoliksi lainapojilla lukuisten loukkaantumisten ja viime hetkien sairastumisten vuoksi.

Oilers Twins - Kotkat 10-4

Valmennus jatkoi kohti ensimmäistä ottelua Oilersia vastaan hyväksi todetulla, aikaisemmista kausista poikkeavalla, valmistelutyylillä. Fyysinen lämmittely ujutettiin pojilta luonnostaan tulevaan riehumiseen ja valmennus käytti aikansa enemmissä määrin mentaalipuolen valmisteluun.

Ideoita sparrailtiin valmennuksen ja poikien välillä, sovittiin simppelit hyökkäys- ja puolustuspään tekemisen raamit ja lähdettiin kentälle.

Ja voi pojat, peli oli alkutahdeista asti parasta tällä kaudella! Palloa pelattiin ajoittain uhkarohkeastikin, mutta nyt olikin lupa soveltaa, ja tuloksena kahden maalin johtoasema ensiminuuteilla.

Vaikka ottelu 10-4-tappioon päättyikin, ei altavastaajina oltu kuin vajaan kymmenen minuutin ajan 45 minuutista. Valmennus allekirjoittaa poikien oman analyysin, että todella pienestä jäi kiinni lopputuloksesta huolimatta.

 

 

Kotkat - Indians Black 6-12

Päivän toinen vastustaja olikin edellistä kovempi - niin kova, että ensimmäisen pelin vastustajat vanhempineen kannattivat meidän poikia ja tulivat ennen alkua toivottamaan tsempit!

Indiansia vastaan lähdettiin kahden miehen vajauksella. Vaikka osa vastustajien pelaajista oli valmennuksen mittaisia eli reilusti meidän poikia pidempiä ja ulottuvampia, ei se tuntunut haittaavan kenenkään vauhtia tai pelirohkeutta - päinvastoin!

Vastustaja karkasi usean maalin johtoon alussa eikä valmennus voinut kuin vierestä ihmetellä, miten omat pojat asian ottivat vastaan. Penkillä sovittiin kuvioita, naureskeltiin pelin kovuudelle ja kentälle mentäessä annettiin kaikki mikä irti lähti.

Vaikka tämänkin pelin vastustaja voitti, 6-12 tässä tapauksessa, oli peli lopputuloksesta huolimatta todella tasainen. Luovuttamista ei nähty missään vaiheessa, omia tsempattiin täysillä ja jokainen tilanne vedettiin loppuun asti. Pomppu tänne eikä sinne ja lopputulos olisi hyvin voinut olla 12-6.

Näin vuorokausi myöhemmin vastuuvalmentaja ihmettelee edelleen, kuinka fiksuja, taidokkaita ja henkisesti vahvoja poikia meillä onkaan. Vaikka treenit muistuttavatkin ajoittain täydellistä kaaosta ja tuntuu, että kaikki ohjeet menevät kuuroille korville, näyttivät pojat jälleen kerran asian olevan toisin.

Valmennus kiittää poikia TODELLA HIENOISTA peleistä, kiitos kiitos kiitos! On suuri ilo ja kunnia seurata vierestä poikien kasvua nuoriksi miehiksi ja hienoiksi salibandypelaajiksi!