Haukkojen sunnuntai Campossa

Koleaakin koleampi sunnuntaiaamu houkutteli kuin ihmeen kaupalla kaikki koolle kutsutut haukanpoikaset Vantaan Rajakylään, Campo Sportcenteriin. Parkkipaikkoja oli niukasti, loska kasteli sukat, eikä kahvikaan ihan italialaiskahvilan tasoista ollut, mutta se ei meitä haitannut!

Viime kauden ensimmäisen pelin kirous näytti iskeneen takaisin, kun espoolainen Indians-lauma upotti heti avausminuutilla pallon Haukkojen maaliin. Tästä sisuuntuneena Haukat aloittivat yli 10 minuuttia kestäneen prässäyspelin, jossa palloa hallittiin lähes suvereenisti. Pallonriisto, pari syöttöä, pallo ohi maalin. Pallonriisto, harhautus, pallo tolppaan. Pallonriisto, kuljetus, veto suoraan syötöstä ja suoraan vastustajan maalivahtia logoon...

Epätoivomittarin viisarin vapistessa jo hälyttävillä lukemilla, täräytti kaukolaukauksista tunnetuksi tullut puolustajamme lähes puolesta kentästä laserintarkan lämärin vastustajan maalivahdin selän taakse. Niin yleisö kuin vaihtopenkkikin huokaisi helpotuksesta.

Siihen päälle vielä yksi ylämummo sekunti ennen erätaukoa ja valmentajan puhutteluun 1-2-johtoasemassa.

Toisessa erässä peli alkoi avautua, valitettavasti myös vastustajalle. Varttitunti juostiin vuorotellen päästä päähän ja tehtiin maaleja vuorotellen, tauolle lukemissa 4-5.

Toisella erätauolla juostiin vähän viivajuoksuja sekä muuteltiin kentällisiä. Valmennusporras ei osannut pelin jälkeisessä pressissä sanoa kumpi edellä mainituista oli avain voittoon, mutta tärkeintä oli, että peli saatiin takaisin Haukkojen haltuun.

Viimeisen erän kaikki maalit merkittiin vantaalaisjoukkueelle ja päivän ensimmäinen peli päättyi lukemiin 4-9.

 

Päivän toisessa pelissä vastaan asettui arkkivihollistakin tutumpi EräViikingit. Jälleen kerran Haukoilla oli enemmän kuin kaikki eväät voittaa ottelu, mutta viime kauden traumat tuntuu painavan liikaa hartioilla.

Ottelusta turha sanoa sen enempää kuin, että parempi voitti. Ilman pelirohkeutta ja joukkuepeliasennetta ei tätä vastustajaa voiteta. Tyhmät jäähyt ja turhautumiset katkaisi kirin jo ottelun puolessa välissä, joten päätössummerin soidessa taululla koreili lukemat 3-11 stadilaisille.

 

Nähtiin viikonloppuna kuitenkin jotain positiivisiakin asioita - löydettiin toimivia tutkapareja, nähtiin (ja kuultiin) hienoja taisteluasenteita ja tiedetään mitä treenataan seuraavien viikkojen aikana!

Vanhemmatkin suoriutuivat jälleen kerran vastuuturnauksen tuomasta työmäärästä kunnialla, vaikka pöytäkirjan täyttö olikin monelle täysin uusi kokemus.